Puhutaanpa hetki turvallisuudesta. Sitä on järkytetty syvältä viime aikoina. Koronan päälle tuli Vastaamon tietomurto, joka ravisteli meitäkin, joihin se ei suoraan kohdistunut.
Kun merellä myrskyää, laivan pelastus on rautaisen rauhallinen kapteeni, jota myrsky ei horjuta. Niin kauan kun kapteeni pysyy lujana, pysyy miehistökin uskollisena.
Mutta miten tämä toteutuu meidän sisällämme? Mistä sisältä löytyy turvapaikka, jos ulkoiset olosuhteet tuntuvat turvattomilta?
Turva romahduksen takana
Kymmenen vuotta sitten makasin yksin kööpenhaminalaisessa hotellihuoneessa ja itkin. Olin aivan väsyksissä. Minulla oli kamala nälkä, mutta en vain pystynyt nousemaan ja lähtemään ruuan hakuun tai tekemään mitään muutakaan järkevää. Tunsin olevani toimintakyvytön, voimaton ja yksin, vieraassa maassa, puolivieraassa ympäristössä.
Tätä romahdusta edelsi stressaava ajanjakso sekä onnettomien sattumien summa, jonka takia olin tullut laulunopettajakoulutuksen lähijaksolle täysin väärään aikaan. Kaikki viime aikojen stressi kasautui päälleni siinä hotellihuoneen sängyssä ja jämäytti minut sängyn pohjalle.
Ilta oli kuitenkin aika pitkä. Ihminen ei pysty itkemään määräänsä enempää. Vähitellen itku loppui. Havahduin siihen, että tässähän minä olen. Ihan ehjänä, aika nälkäisenä ja väsyneenä, mutta elossa ja juuri sillä hetkellä aivan turvassa. Jos en jaksaisi lähteä etsimään ruokaa, eläisin kyllä yhden illan suklaalla ja mandariineilla. Huomenna saisin ruokaa ja pääsisin kotiin.
Minun elämässäni syvimmät turvan hetket ovat auenneet sen jälkeen, kun mieli on luullut, että nyt kaikki romahtaa. Kaiken pelon ja ahdistuksen hyökyaallon tuolla puolella on tyhjä ja tyyni tila. Ja oivallus siitä, että olen edelleen tässä.
Zoomaa tietoisuutesi kamera oikein
Voisiko tällaisen sisäisen turvan löytää ilman romahdusta? Tarvitseeko aina kulkea kärsimysruudun kautta saavuttaakseen tällaisia oivalluksia turvasta? Vai voisiko sisäisen turvallisuuden tunnetta treenata? Niin kuin lihaksia kuntosalilla?
Minun maailmankuvassani meissä on koko ajan läsnä potentiaalisesti kaikenlaiset ajatukset ja tunteet. Niin turva kuin turvattomuuskin. Kun turvattomuus ja ahdistus valtaa mielen, on kuin zoomaisimme tietoisuuden kameran tosi tiukalle. Kuvaan mahtuu pelkkää ahdistusta ja muunlaiset fiilikset jäävät zoomauksen ulkopuolelle.
Ei se turva kuitenkaan mihinkään katoa sillä, että se ei mahdu tietoisuutesi zoomaukseen. Se on olemassa, vaikket juuri nyt koe sitä. Pelkästään tämä tieto voi helpottaa. Seuraavaksi tarvitseekin vain keksiä, miten laajennat tietoisuutesi zoomia niin, että sisäinen turvallisuuskin mahtuu kokemuskuvaan.
Löydätkö mielesi elokuvan stop-nappulan?
Byron Katie on ilahduttanut minua monilla oivalluksilla. Hän on luonut menetelmän nimeltä
Työ sisältää sarjan kysymyksiä, joita kysyjä pohtii meditatiivisesti, itseään avoimesti kuunnellen. Valottaessaan Työn kysymyksiä Byron Katie puhuu usein siitä, kuinka ajaudumme huomaamatta katsomaan mielen sisäisiä elokuvia siitä, miten asiat olivat tai miten ne voisivat olla.
Otetaanpa vaikka tällainen ajatus: Korona peruuttaa minulta työt ja kohta olen puilla paljailla. Sekunneissa lähdemme kuvittelemaan, mikä kaikki voikaan mennä pieleen ja mitä rahattomuus tuo tullessaan. Tässä elokuvassa ei ole korvaavia ideoita, ei korvaavaa työtä eikä mitään muutakaan hyvää.
Todellisuudessa istumme omassa olohuoneessa eikä mitään ehkä ole vielä edes peruuntunut. Tai jos onkin (kuten minulla viime keväänä), uusi idea saattaa odottaa aivan tietoisuuden kulman takana. Jos mieli kuitenkin on zoomautunut tulevaisuuden katastrofielokuvaan, siihen väliin ei mahdu mitään luovaa.
Tarkkaile ajatuksiasi. Huomaatko, milloin kauhuleffa lähtee pyörimään aivoissasi? Oletko vaikkapa katsonut kauhufilmejä siitä, miten pahaa jälkeä korona tekee sinussa tai läheisissäsi?
Entä tiedätkö, missä on tämän mielen videon stop-nappula?
Ota lomaa ajatuksistasi
Tämä kuulostaa vähän liian hyvältä ja yksinkertaiselta, mutta on tavattoman tehokasta! Ota kertakaikkisen, ihanan vastuuttomasti lomaa nykyisistä ajatuksista. Täytä hetkeksi aistit, ajatukset ja tunteet jollain ihan muunlaisella. Vaikkapa näin:
- Kuuntele vivahteikasta, sinuun vetoavaa, hyvien energioiden musiikkia. Hengitä, rentoudu. Liiku musiikin tahtiin tai kuuntele ihan hiljaa. Laita vaikka kuulokkeet korville, jos uppoudut siten paremmin musiikkiin.
- Valitse mieleisesi lomakohde, paikka, joka ilahduttaa ja virkistää sinua. Tee sinne matka mielikuvituksessasi. Koe ympäristö kaikilla aisteillasi. Harrasta kunnon eskapismia ja sukella kuvitelmaasi! Mässäile sillä sydämen kyllyydestä!
- Mene luontoon. Kävele, liiku, hengitä. Anna ajatusten tulla ja mennä.
- Helli kehoasi: Silitä, kylvetä, saunota, tuoksuttele öljyillä, peittele, keinuttele.
Kun kokeilet tätä tosissasi, saatat huomata, että jo muutaman minuutin loma voi tehdä ihmeitä. Kun turvattoman mielentilan kierre on katkennut, sekaan mahtuu paljon helpommin turvan tuntua.
Ja muista: Jätä tilanteestasi huolehtiminen täysin vastuuttomasti siksi aikaa, kun menet lomalle. Kun sinun tarvitsee löytää uusia ratkaisuja turvattomaan tilanteeseen, muuta ensin sisäinen olotilasi ja etsi vasta sitten ratkaisuja.