Monesti olen saanut paljon voimaa siitä, että olen ylittänyt käsityksiäni omasta pystyvyydestäni. Olen matkustanut ulkomaille luottaen siihen, että apu löytyy. Olen etsinyt vieraassa kaupungissa itselleni ruokapaikan Blindsquare-kännykkäsovelluksen ja opaskoiran avulla. Olen ratkonut jonkun tietokoneongelman ihan itse. Niissä tilanteissa olen tuntenut itseni voittajien kuningattareksi!
Siksi pari vuotta sitten minulta kesti hyvä tovi huomata, että arjessani oli jotain pielessä. Huomasin kyseleväni itseltäni, miksi tämä vammaissäätö on niin rasittavaa, miksi olen näin väsynyt parin tunnin ostosreissun jälkeen tai täysin turhautunut puolen tunnin tietokonesäädön jälkeen. Pystyminen alkoikin kääntyä voittamisesta selviytymiseksi ja taakaksi.
Onneksi olen opettanut itseni puuttumaan asioihin, jotka eivät ole kohdallaan. Niinpä osasin pysähtyä ja kysyä, kuka minun laivaani ohjaa. Päätin, että minun on voitava päättää siitä, minkälaatuista elämäni on ja mihin suuntaan se on menossa.
Juttelin tästä kaikesta Näkövammaisten liiton Minun näköinen mieli -podcastissa. Kerron, mitä keinoja otin avukseni kääntääkseni laivani uuvuttavasta säädöstä selville vesille. Mukana on myös säätöhuolien keskeltä noussut Lohtulehto-lauluni.