Huuuuh! Vedin päivän henkeä ja sitten taas kutsui Turun juna ja Knock out -vaiheen treenit. Halusin laulaa jotain aivan erilaista kuin kaksi aiempaa, energistä vetoa. Jotain kaunista ja herkkää. Lauluksi valikoitui Elämälle kiitos.
Väsyttävää Voice-elämää
Ensimmäistä kertaa Voicessa olinkin hieman hukassa. Treenit olivat vähän haparointia sinne tänne, mikä tuntui oudolta, kun laulu oli niin tuttu eikä mitenkään vaikeakaan. Korvamonitorien akvaario korostui, kun laulusta puuttui tulinen energia ja maalähtöinen riehunta. Oli kuin olisin kelluskellut jossain yksinäisyydessä lauleskelemassa.
Huomasin myös olevani aivan puhki enkä tainnut olla ainoa. Eipä ihme, olihan takana jo viikko Voice elämää, matkustamista, aikaisia aamuherätyksiä ja pitkiä, jännityksentäyteisiä kuvauspäiviä. Se ja kilpailun koveneminen alkoi verottaa itse kutakin, vaikka upeasti pukuhuoneen tsemppihenki pysyi yllä.
Intohimon jäljille
Yksi parhaimmista viime vuosina oppimistani asioista on tämä: Kun asiat tökkii, pyydä apua. Soitin lauluvalmentajalleni Christa Renwallille, joka on erityisen perehtynyt mentaalivalmennuksen työkaluihin ja myös keholliseen laulun elämiseen, ja juuri sellaista tunsin tarvitsevani.
Jo Täs on nainen -vedon kohdalla etsittiin Christan kanssa sitä, miten loitsun voima näkyy ja ilmentyy kehossani, kun laulan lavalla. Muistin, että kysymys on ennen kaikkea läsnäolosta omassa kehossa, siitä, että suuntaan tietoisuuteni kehon eri voimakohtiin jalkapohjista lantioon ja rintakehästä päälaelle.
Elämälle kiitos vaati muutakin. Koin olevani laulusta ikään kuin irrallani. Halusin siihen mukaan intohimon kipinän, syvän merkityksellisyyden tason.
Lähdimme tutkimaan laulua tuskan kautta. Kuulostaa ihan Toni Virtaselta, mutta Tonillapa onkin siinä pointtinsa. Onko olemassa syvempää rakkautta kuin se, mikä nousee kaiken mustan keskeltä? Onko ihminen koskaan enemmän elossa kuin kuolemaa vasten?
Kaikella lauluvalmentajan taidollaan Christa kysyi juuri oikeita kysymyksiä, ehdotti suuntia ja mielikuvia, jotka inspiroivat minua ja jakoi omaa esiintymiskokemustaan. Löysin suomenkielisiin sanoihin espanjankielen tunnun. Pikku hiljaa piirsin laulusta itselleni tunnekartan, joka muodostui tunteista ja kehon aistimuksista. Lähdin Christan luota onnellisena ja rauhallisena.
Paineensietoa
Jopas se knock out -päivä oli hurja kokemus! Ensitöikseni aamulla sain tietää olevani viimeisenä vuorossa niin kuin kaikkina aiempinakin kertoina. Tämä tarkoitti, että kahdesti, sekä kenraaleissa että yleisökuvauksissa, tsemppasin kahdeksan laulajakaveriani lavalle ennen kuin oma vuoroni tuli.
On aikamoista olla kovenevan paineen ja jännityksen keskellä ja pitää itseään erossa siitä. Vaikka kuinka alussa vannoin, että en tullut kilpailemaan, niin kyllä koko se kilpailulle rakentunut muoto vaikutti varmasti jokaiseen meistä.
Onneksi olen opiskellut ja opettanut mielenhallinnan työkaluja, jotka nyt olivat täysillä käytössä. Näillä minä pidin itseni kasassa:
– Hengitä. Enemmän ulos kuin sisään.
– Tunne maa jalkojen alla ja keskitä huomio alakehoon.
– Ota tunne tunteena ja mene tietoisuudella tuntemaan sitä kropassa.
– Pudota toistuvat ajatukset niin kuin pallo pudotetaan kädestä.
– MUISTA, mitä varten olet tässä: välittämässä tämän laulun sanomaa tuhansiin sydämiin!
Viimeisestä kohdasta sukeutui lopulta mantra: Käytä minua, Elämä. Täytin sillä pääni, kun odotin lavan sivussa omaa vuoroani.
Toden ja sadun ero
Seisoin lavalla kuuntelemassa, miten valmentajat pyyhkivät kyyneliä ja kertoivat minulle, että lauluni meni kuoren alle, kumpusi syvemmästä lähteestä ja miten upeaa on, että joka vedossa olen improvisoinut hetken mukaan. Olin hyvin rauhallinen. Sain ruusukimppuja laulamisen ja muusikkouden ydinasioista, enkä yhtään risua. Näillä jutuillahan tässä kisassa mennään jatkoon.
Humpsahdin ulos tästä hurmaavasta sadusta sinä hetkenä, kun Redrama teki toisenlaisen päätöksen. Olen jo käsitellyt Voicen kilpailurakenteeseen ja valmentajien valintaperusteisiin liittyviä asioita Battle-blogissani.
Nyt sain itse kokea ja nähdä sen kaiken läheltä.
Sadun ja toden ero on siinä, että satu haihtuu, kun sitä katsoo tarpeeksi läheltä, kun taas totuus kirkastuu. Kaikkien näiden piilotettujen valintojen ja näennäisten rakenteiden keskellä kaikista tosinta on musiikki itse. Minä todella loitsusin voimaa Ääni ratkaisee -vaiheessa. Minä todella olin elävässä yhteydessä ja ilossa Katrin kanssa Kaksintaistelu -vaiheessa. Minä todella kiitin Elämää sydämeni pohjasta Knock out -vaiheessa. Minä todella koin upeita hetkiä Lenni-Kallen ja musiikkitiimin kanssa.
Musiikki, laulu ja ääni murtautuu ulos kaikista vertailuista ja jää kirkkaana jäljelle, kun kaikki muu riisutaan pois. Se on totta. Se on arvokasta. Kiitos the Voice of Finlandille siitä, että niin moni tosi ja arvokas hetki pääsi esiin.